Vasta alkaneen urani aikana olen saanut
äänittää Finnvoxilla jo kaikenmoista akustisesta punkista, elektroniseen
souliin. Se on yksi syy miksi rakastan työpaikkaani. Toinen syy on se, että minulla on käytettävissä ympäristö, jossa voin testailla villejä (tai pöllöjä, raja on häilyvä) ideoitani. Omien samplejen tekeminen on kivaa ja kaiken kukkuraksi saa aidosti uudenlaista soundia aikaiseksi! Omalle levylleni voin tehdä kaikkea jännää! (Ja miksen jonkun muunkin levylle, jos joku pyytäisi? Tekisin varmasti!) Olen rypistellyt sanomalehtipaperia, kirjoittanut erilaisilla kynillä erilaisia pintoja vasten ja tulevan levyni "Rangaistus" -biisin komppi koostuu lähinnä saksista ja kohinasta.
Finnvoxilla asiakkaiden jälkeen parasta on se mieletön kalusto. Kotona voi kyllä äänittää lauluja jos säätää patjan vaatekaappiin äänieristeeksi ja sitten säätää vielä vähän lisää EQ:n kanssa. Töissä äänittäessä taas tulee välillä sellainen olo, että ei helevetti miten törkeen hyvälle kuulostaa just se mikki ja just se tila sen mikin kanssa! Niinä hetkinä on se fiilis, että mikään duuni ei voi olla siistimpää. Eikä ole. Esimerkiksi omalle äänelleni toimii Neumannin M 269 röyhkeän hyvin! Laulan paremmin, kun saan laulaa siihen mikkiin. Se on niitä henkimaailman juttuja.
Seuraavaksi hauskinta on kaivella analogisynan syövereitä. Junon 106 on ollut ehdoton suosikkisynani siitä hetkestä, kun soitin sitä ensimmäisen kerran Pop & Jazz Konservatorion synakurssilla. Että sattuikin löytymään työpaikalta samainen syna. Sen parissa olen viettänyt tunteja. Analogisynan bladerunner-kasarisoundit tekee kutaa sielulle! Diggaan scifiä. (Ja diggaan Vangelista, mutta ehkä kuitenkin vain Blade Runnerin yhteydessä.)Sitten seuraavaksi siisteintä on Hammond, Rhodes ja flyygeli. En ole koskaan ollut mitenkään erityisesti kosketinsoittaja, mutten myöskään ole ikinä pystynyt vastustamaan kiusausta soittaa vähän flyygeliä. Nyt kun musiikki on minulle työ, niin voisi sanoa, että koskettimien soitto on se harrastus. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainoa meidän studiolla kävijöistä, joka tauolla katoaa jonnekin ja löytyy lopulta flyygelin ääreltä soittelemasta.
En osaa tätä blogietikettiä vielä niin hyvin, että uskaltaisin kertoa muiden bändien sessioista tarkemmin, mutta tulevaisuudessa toivottavasti muistan kysyä lupaa ja voin jakaa niitäkin juttuja teille. Tässä kuitenkin yksi video. "Leone"-niminen (loistava!) bändi kävi tekemässä rumpuäänityksiä ja kuten kuvasta näkyy, asiakkaat on kuitenkin ihan parasta tässä hommassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti