tiistai 17. huhtikuuta 2012

Vinyylin rahinaa

Olen viimeaikoina törmännyt useaan otteeseen keskusteluun siitä, että kannattaako vinyyliä kuunnella tai teettää nykyaikana? Koulukuntia on muodostunut tämänkin aiheen ympärille, kuin piuhankerimistyylejä konsanaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä ihmeen takia usein asetetaan vastakkain cd ja vinyyli, kun ne ovat tyystin toisistaan erilliset asiat ja palvelevat aivan eri tarkoitusta. Cd on hyvälaatuinen ja ihan hyvin toimiva formaatti, jota pystyy pyörittämään lähes missä tahansa nykyaikaisessa koneessa autosta herätyskelloon, ja vinyylin tehtävä taas on luoda aivan erityinen tunnelma. Toki DJ:t on ammattikunta, jolla on vinyylille ihan omat tarpeensa, mutta näin tavalliselle kuluttajalle (tai ainakin minulle) vinyyliin liittyy nostalgiaa ja tunnetta.

On aivan ihanaa nostaa soittimen kansi ylös, kaataa pahvikuoren sisältä löytyneestä paperitaskusta iso musta levy keskisormen ja kämmenen väliin ja laskea se huolellisesti paikoilleen, etteivät sormenjäljet sotke pintaa tai mikään naarmuta sitä.  On ihan parasta nostaa neula ilmaan ja kuunnella kuinka koneisto hurahtaa pyörimään ja suurella tarkkuudella laskea hellästi neula vinyylin reunalle ja kuulla sen ensimmäiset risahdukset.  Vaikka vinyyli olisi uusi niin siihen liittyy vanhanaikainen tapa omaisuuden huolelliseen huolenpitoon. Vinyylin kuunteluun liittyy sellaista hellyyttä ja hoivaa, mitä ei nykypäivän kertakäyttömaailmassa enää kovin usein näe. Vinyylin ritinästä tulee mieleen verrata sitä takkatuleen. Sähkölämmitys on toki tehokkaampi. Se lämmittää juuri halutun lämpötilan nopeasti ja tehokkaasti, kun taas takkatulen äärellä on ihanaa istuskella, vajota mietteisiin ja antaa villasukkien mennä pohjasta kiharalle.

Tottakai olen miksaajana laadukkaan äänen kannalla. Toivon, että ihmiset tietäisivät mikä ero on mp3:n ja pakkaamattoman äänen välillä. Toivon, että he ymmärtäisivät ja arvostaisivat sitä, että miksaaja haluaa heidän kuulevan kaikki vivahteet mitä hän on työssään tehnyt. Aivan kuten taiteilija, joka toivoo ihmisten näkevän alkuperäisen taulun, eikä vain postikorttia siitä. Mutta on se niinkin, että laatu ei aina tarkoita mahdollisimman korkeita näytteenottotaajuuksia tai hienointa äänentoistoa. Musiikki vetoaa tunteisiin ja joskus niitä herättää paremmin kohina ja rohina.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Miksaaja, äänenkääntäjä


Hyvien muusikoiden suusta kuulee usein lauseen: "soundin pitää tulla bändistä" Sillä tarkoitetaan sitä, että bändin pitää kuulostaa hyvältä ja olla hyvässä balanssissa akustisesti ilman äänentoistoa. Ei pitäisi tarvita miksaajaa laittamaan bändiä balanssiin. Totta kyllä, siitä erottaa taitavan ja yhtenäisen bändin. Mutta se bändi, jos mikä tarvitsee arvoisensa miksaajan!

Jos vaikka bändi onkin hirveän hyvin balanssissa, niin huonolla miksauksella sen saa kyllä pilattua. Huono miksaaja korostaa vääriä taajuuksia, ei ota huomioon instrumenttien ominaissoundeja tai tilaa jossa soitetaan, ei oikein tiedä mitä tekee, tai esimerkiksi on liian varovainen äänenpaineen suhteen tai vielä useammin luukuttaa liian lujaa. Hyvä miksaaja toistaa hyvän kuuloisen bändin kaiuttimille tai levylle sellaisenaan, ja se ei todellakaan ole itsestäänselvyys tai niin sanoakseni pala kakkua. Miksaajalla on monta muuttujaa omien taitojen ja korvien lisäksi. On mikkien kunto ja soundi, mikserin ja efektien laatu, tilan seisovat aallot ja riehuvat kaiut yms. Jos kamat ja miksaaja ovat kunnolliset, ne voivat tuoda paljon lisää hyvää bändin soundiin!

Miksaajaa voisi verrata kirjan kääntäjään. Kukaan ei jaksa lukea kirjaa, jolla on huono suomennos, sen sijaan hyvä suomennos vangitsee kirjan tunnelman ja parhaimmillaan jopa parantaa kirjan laatua. Minun pitäisi se suomentajan tyttärenä tietää. Olen ikään kuin musiikin kääntäjä ja siinä mielessä samalla polulla.