Katselin
tänään Areenasta Adelen keikan Royal
Albert Hallissa. Adele on myynyt aivan älyttömästi levyjä ja
tekee ilmeisesti myös omat biisinsä. Adele ei paljon lavalla liiku
tai ole kovin ilmeikäs (vaikkakin rento ja kotonaan), mutta nykyään
pinnalle pääsee enää aika harvoin nimenomaan hienon äänen vuoksi ja tällainen artisti on todella virkistävä kaiken maailman pussycatdollssien seassa. Tanssijatkin ovat kyllä kivoja, mutta Adele on loistava esimerkki siitä, kuinka nimenomaan äänellä voi
tulkita musiikkia ja minuun kyllä vetoavat nämä herkistelyballadit. Pakko
myöntää.
Mutta
se mikä minuun vetoaa vieläkin enemmän on se kun ne 8000 Royal
Albert Halliin mahtuvaa ihmistä vetävät ”Someone Like You”
-biisin kertsiä ja nousevat sitten seisovilleen aplodeeraamaan herkistyneelle Adelelle.
Siinä kohtaa nielen aina palaa kurkusta. Enkä todella siis vain
Adelen konsertin yhteydessä vaan myös esimerkiksi elokuvassa Loisto (ihan
mahtava leffa!) tai Oscar-gaalassa elämäntyöoscaria jaettaessa tai
ihan vaikka joku x-factorin parhaat palat aiheuttaa saman reaktion.
Se kun yleisö nousee seisten osoittamaan kunnioitustaan on aina
saanut minut itkemään, enkä osaa sitä sen kummemmin selittää.
Ehkä esiintyminen on vain niin lähellä sydäntäni ja ehkä
itseltänikin salaa haaveilen siitä, että jonain kauniina päivänä
ihmiset soisivat sellaisen kunnianosoituksen minullekin. En kyllä
uskaltaisi sellaista ääneen toivoa. Salaa vain.
Adelen
mikki muuten näyttäisi olevan Sennheiserin SKM 2000 -sarjaa. Ne ovat sellaisia kahdeksansadan euron mikkejä. Olisipa kiva joskus kokeilla. Siitäkin salaa haaveilen. Ainakin Adele
kuulostaa sillä hyvältä, mutta voipi olla, että Adele kuulostaisi
hyvältä millä mikillä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti