Vinyylin rahinaa

Olen viimeaikoina törmännyt useaan otteeseen keskusteluun siitä, että kannattaako vinyyliä kuunnella tai teettää nykyaikana? Koulukuntia on muodostunut tämänkin aiheen ympärille, kuin piuhankerimistyylejä konsanaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä ihmeen takia usein asetetaan vastakkain cd ja vinyyli, kun ne ovat tyystin toisistaan erilliset asiat ja palvelevat aivan eri tarkoitusta. Cd on hyvälaatuinen ja ihan hyvin toimiva formaatti, jota pystyy pyörittämään lähes missä tahansa nykyaikaisessa koneessa autosta herätyskelloon, ja vinyylin tehtävä taas on luoda aivan erityinen tunnelma. Toki DJ:t on ammattikunta, jolla on vinyylille ihan omat tarpeensa, mutta näin tavalliselle kuluttajalle (tai ainakin minulle) vinyyliin liittyy nostalgiaa ja tunnetta.

On aivan ihanaa nostaa soittimen kansi ylös, kaataa pahvikuoren sisältä löytyneestä paperitaskusta iso musta levy keskisormen ja kämmenen väliin ja laskea se huolellisesti paikoilleen, etteivät sormenjäljet sotke pintaa tai mikään naarmuta sitä.  On ihan parasta nostaa neula ilmaan ja kuunnella kuinka koneisto hurahtaa pyörimään ja suurella tarkkuudella laskea hellästi neula vinyylin reunalle ja kuulla sen ensimmäiset risahdukset.  Vaikka vinyyli olisi uusi niin siihen liittyy vanhanaikainen tapa omaisuuden huolelliseen huolenpitoon. Vinyylin kuunteluun liittyy sellaista hellyyttä ja hoivaa, mitä ei nykypäivän kertakäyttömaailmassa enää kovin usein näe. Vinyylin ritinästä tulee mieleen verrata sitä takkatuleen. Sähkölämmitys on toki tehokkaampi. Se lämmittää juuri halutun lämpötilan nopeasti ja tehokkaasti, kun taas takkatulen äärellä on ihanaa istuskella, vajota mietteisiin ja antaa villasukkien mennä pohjasta kiharalle.

Tottakai olen miksaajana laadukkaan äänen kannalla. Toivon, että ihmiset tietäisivät mikä ero on mp3:n ja pakkaamattoman äänen välillä. Toivon, että he ymmärtäisivät ja arvostaisivat sitä, että miksaaja haluaa heidän kuulevan kaikki vivahteet mitä hän on työssään tehnyt. Aivan kuten taiteilija, joka toivoo ihmisten näkevän alkuperäisen taulun, eikä vain postikorttia siitä. Mutta on se niinkin, että laatu ei aina tarkoita mahdollisimman korkeita näytteenottotaajuuksia tai hienointa äänentoistoa. Musiikki vetoaa tunteisiin ja joskus niitä herättää paremmin kohina ja rohina.